Porvoo Priden kaksikielisessä sateenkaarimessussa juhlistettiin elämän koko värikirjoa!
Sateenkaarimessun toteutti Borgå svenska domkyrkoförsamling yhdessä Porvoon suomalaisen seurakunnan kanssa. Messu pidettiin pikkukirkossa ja Late Mäntylä saarnasi.
Borgå Prides tvåspråkiga regnbågsmässa firade livets hela färgskala!
Regnbågsmässan ordnades av Borgå svenska domkyrkoförsamling tillsammans med Porvoon suomalainen seurakunta. Mässan hölls i lillakyrkan och Late Mäntylä predikade
Saarna / Predikan
”Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.” Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.” Luuk. 19: 41-48
Jumalalle rakkaat sisaret ja veljet ja muut sisarukset, Guds älskade systrar och bröder och andra syskon.
Päivän evankeliumin tapahtumien ihmisillä on todella paljon tunteita. Jeesuksella on paljon tunteita. Silti tekstissä ei ole yhtään sanaa, joka suoraan kuvaisi jonkun tunnetilaa. Onko tunteilla merkitystä? Ei kukaan varmaan enää nykyään vakavissaan väitä, ettei olisi. Silti me sateenkaarityypit saamme jatkuvasti kokea, ettei meidän tunteillamme ole merkitystä.
Ei enemmistöihin kuuluvat useinkaan suhtaudu kovin lämpimästi ja välittävästi, jos he eivät ymmärrä, miksi meitä sattuu, pelottaa, huolestuttaa, surettaa, raivostuttaa tai muuta vastaavaa. Arvokkaita ovat ne liittolaiset, jotka ymmärtävät – tai jos eivät ymmärrä, niin pystyvät silti tuntemaan empatiaa. Useammin kun käy niin, että huomio meneekin enemmistöläisten tunteisiin: häpeään, syyllisyyteen, pelkoon tai arvottomuuden tunteeseen, joita heillä herää, kun he monesti ihan tahattomasti meitä satuttavat, ja jos
siitä heille sanotaan. Joidenkin tunteilla siis tuntuisi olevan enemmän väliä kuin joidenkin toisten.
Varför började jag nu prata om känslor, när ni precis har fått höra verkligen starka bibelord? Jag vill påminna om att det är människor som har skrivit Bibeln. Inte heller vilka som helst människor, utan män, sannolikt cis-heteromän. Perspektivet är det som de har valt. De har berättat det som de uppfattat att varit viktigt att berätta. Ingen av Nya Testamentets författare var heller på plats när Jesus talade och var verksam. Lukas var
inte heller. Det berättas om Lukas att han var en läkare. Han är antagligen den högst utbildade av Nya Testamentets författare. Hur som helst skrev Lukas det som han antog att var sant, utgående från de källor som han hade tillgång till. Och också det som är skrivet i de källorna har varit någons val, mycket sannolikt någon som varit rätt så privilegierad när det gäller kön och sexualitet.
Jerusalem oli juutalaisten pyhä kaupunki. Luukas kertoo, että Jeesus puhkesi itkuun nähdessään kaupungin. Hän ennusti Jerusalemin tulevan tuhon.
Noin 2000 vuotta myöhemmin me nyt yritämme itse kukin tulkita sitä, mitä Raamattuun on vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman jälkeen hänestä kirjoitettu. Tulkintoja on jos jonkinlaisia ja monet niistä ovat hyvin rikkovia meille lhbtiqa+-ihmisille. Tänä kesänä mediassa on kerrottu aika paljon eheyttämisestä, jota tapahtuu myös meidän luterilaisen kirkkomme piirissä. On tärkeää, että aiheesta puhutaan eikä sitä vähätellä. On tärkeää, että eheytystä osakseen saaneet saavat itse puhua ja tulevat kuulluksi.
Jos sinua on yritetty eheyttää, niin olen todella syvästi pahoillani. Olen varma, että Jeesus olisi puuttunut moiseen toimintaan. Silti luterilaisenkin kirkkomme suojissa saa edelleen suhteellisen vapaasti julistaa, että homous on muka syntiä tai että on vain miehiä ja naisia ja että ihmisen sukupuolen tietää hänen syntyessään jalkoväliin vilkaisemalla. Tieteen piirissä tiedetään jo, ettei se ole niin. Miten kauan kirkossa annetaan jatkaa tätä tuhoavaa julistusta ja toimintaa? Miten kauan näiden Raamatulla päähän lyöjien annetaan piiloutua
sen Raamattunsa taakse väittämään, että he eivät tuomitse vaan Raamattu tuomitsee. Ei, kyllä he tuomitsevat, koska he tulkitsevat Raamattua meidän vahingoksemme. Sen olisi jo aika loppua. Hymistelyn ja loputtoman harmonian hakemisen on aika viimein kirkossa loppua. On aika kaataa pöytiä! Aika kapinoida!
Jag sa att det finns många känslor i dagens evangelium, fastän de inte nämns direkt. Översteprästerna, de skriftlärda och alla folkets ledare tyckte inte om hur Jesus agerade fylld av känslor. De såg honom som en upprorsmakare och ville röja honom ur vägen. Alltså de högsta auktoriteterna i det religiösa samfund, dit också Jesus hörde. Jag vill lyfta fram några synpunkter, då också Pride i år har som tema fröjd och uppror. Riemu ja kapina. Jesus gjorde verkligen uppror mot de religiösa auktoriteterna. Han ifrågasatte de traditionella tolkningarna av de heliga skrifterna. Han hymlade inte och underkastade sig inte hur man hade brukat tänka. Han gjorde klart för alla att felaktiga uppfattningar och bruk hade slagit rot i religionsutövningen. Därför förutsade han förstörelse också för Jerusalem. Staden hade inte förstått var dess trygghet fanns.
Ajaessaan ulos temppelissä kauppaa käyviä ihmisiä Jeesus puuttui aikansa merkittävään uskonyhteisön tulonlähteeseen, syrjivään rakenteeseen. En voi olla heittämättä ainakin sitä ajatusta esiin, onko vaarana, että me tässä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, joka kerää kirkollisveroa, muovaamme käytänteitämme liikaa sen mukaan, mikä edistää rahantuloa. Meidän kun oikeasti tulisi pitää katse kirkkaasti siinä, millaisen esimerkin Jeesus meille antoi ja mihin se meitä haastaa. Jeesus puhui toistuvasti ahneuden syntiä vastaan, sitä vastaan, että ihminen etsii turvaa rahasta ja omaisuudesta. Moni rikas lähti
Jeesuksen luota pettyneenä, kun tämä oli kehottanut häntä luopumaan omaisuudestaan, antamaan sen köyhille ja lähtemään seuraamaan Jeesusta. Se oli rikkaille usein liikaa pyydetty. Missä sinun turvasi on? Missä kirkkomme turva on?
Människan söker helt naturligt trygga rum. Om den egna tryggheten är starkt kopplad till världslig egendom går uppmärksamheten mer till det än till att följa Jesus. Var finns din trygghet?
Me lhbtiqa+-ihmiset olemme tottuneet miettimään turvallisuutta paljon. Onhan se niin usein meillä uhattuna. Me rakennamme tietoisesti turvallisempia tiloja, joissa jokainen voisi kokea olevansa hyväksytty riippumatta ominaisuuksistaan. Se on tärkeää. Ihmisen on kuitenkin tärkeää myös astua rohkeampiin tiloihin, tiloihin, joissa on vaarana joutua tuntemaan niitä tunteita, jotka uhkaavat omaa psykologista turvallisuutta: pelkoa, häpeää, syyllisyyttä tai arvottomuuden tunnetta. Jeesus näytti meille väkevää esimerkkiä siitä, kuinka hän toistuvasti astui rohkeampiin tiloihin. Hän astui niihin tiloihin, koska
lähimmäisen hyvä edellytti sitä. Äärimmäisin rohkeuden osoitus oli luonnollisesti kidutuskuolemaan suostuminen. Se oli rangaistus kapinoinnista johtomiehiä vastaan.
Monesti mietin, miten voin jaksaa kokemaani syrjintää sekä monenlaista vaientamista ja alaspainamista, joka johtuu siitä, että tinkimättömästi edellytän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja puhun lhbtiqa+-ihmisten puolesta myös kirkon ja laajemmin kristinuskon piirissä. Minua lohduttaa kovasti se, että Jeesuksen kerrotaan Raamatussa luvanneen seuraajilleen vainoja. Siis oikeasti miettikää sitä!
Jesus lovade inte att man får en lysande karriär om man följer honom, stor världslig egendom, människors beundran och klappar på ryggen. Han lovade förföljelse. Det hör liksom lite till saken att det är tungt när man strävar efter att främja rättvisan. För det förutsätter utmanande av rådande normer, uppror, och ingripande i diskriminerande strukturer.
Miten sitä sitten jaksaa? Siihenkin on vastaus tässä päivän evankeliumissa, kun tarkkaan katsoo. Kuuntelitteko tarkasti evankeliumin loppuun asti? Siinähän kerrottiin, että ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet halusivat raivata Jeesuksen pois tieltä. Sitten jatketaan: ”He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.” Siinä se on se avain! Yhteisö on se avain! Jeesus oli turvassa, kun hän oli kansan ympäröimänä. Hän ei ollut yksin. Hänellä oli
seuraajia. Hänellä oli niitä, joiden silmät syttyivät Jeesuksen nähdessään, jotka riemuitsivat siitä, että saivat olla Jeesuksen lähellä, moni tulla myös Jeesuksen parantamaksi fyysisesti, henkisesti tai hengellisesti – tai kaikkea sitä.
Kävin aikoinaan irlantilaisessa kylässä, jossa oli pieni museoitu alue, jolla oli perinteisiä irlantilaisia taloja. Siellä yhden kodin seinällä oli irlantilaisen papin, isä McDyerin 1962 lausuma viisaus, jonka nyt teille kerron kolmella kielellä, jotta se jäisi mieleen: ”The frontiers of God’s family do not end with the walls of our home but extend to the perimeter of the community to which we belong.” Jumalan perheen rajat eivät pääty kotimme seiniin vaan laajenevat sen yhteisön piiriin, johon kuulumme. Guds familjs gränser slutar inte vid
hemmets väggar, utan sträcker sig ut till omfattningen av den gemenskap som vi hör till.
En tiedä, oletko sinä onnistunut löytämään turvallisen hengellisen yhteisön. Onnittelen sinua siitä, jos olet sen löytänyt. Itselläni ei sellaista ole. Olen pappi, mutta silti aina pelkään mennä kirkkoon. Varsinkin, jos olen meikannut parran, pelkään todella paljon – ellei ole kyse sateenkaarimessusta. Silloin en pelkää yhtä paljon. Olenhan omieni joukossa.
Idag har vi här en gemenskap, som vi tillhör. Inte behöver den gemenskapen alltid vara en fast, bestående grupp, en församling som samlas varje vecka där man får en varm känsla. Det är underbart om du har en sådan, men kom ihåg att inte Jesus heller hade en sådan. Han hade människor nära sig, som gick med honom och mötte de där svårigheterna och förföljelserna tillsammans med honom. Och till slut övergav de också
Jesus. Och det här har Jesus kallat oss att följa.
Meidät on kutsuttu seuraamaan Jeesusta, jonka lähimmätkin lopulta hylkäsivät. Eihän meistä kukaan tietenkään ole Jeesus. Se lienee selvää. Silti jos meillä on turva Jumalassa niin kuin Jeesuksella oli, meidän ei tarvitse pelätä, vaikka pelkäisimme. Tarkoitan sitä, että vaikka kuinka pelottaisi, niin silti meillä on turva Jumalassa. Pyhä Henki on meidän kanssamme. Hän on Puolustaja, Lohduttaja ja Rohkaisija. Heliga Anden är Försvararen, Tröstaren och Uppmuntraren. Häneen turvaten on viime kädessä turvallista taivaltaa
Jeesusta seuraten. Se polku vie välillä pelottaville teille. Se vie kapinaan, mutta se vie myös yhteisöön, jossa saamme yhdessä riemuita siitä, että meistä jokainen on Jumalalle rakas. Saamme surra yhdessä, saamme tuntea raivoa ja saamme riemuita. Varmasti noita kaikkia tunteita oli Jeesuksellakin tuossa päivän evankeliumissa, vaikka Luukas ei niitä suoraan mainitsekaan.
Minä vakuutan sinulle, että kun Jumala katsoo sinua juuri nyt, niin hän hymyilee. Hän hymyilee nähdessään, että olet tullut tänään tänne. En tiedä, millä mielellä tulit. Mitä tunsit, ennen kuin tulit, mitä tunnet juuri nyt tai mitä tunnet tämän jälkeen. Olen kiinnostunut siitä. Jos et tänään ehdi tulla juttelemaan, niin voit vaikka Instagramissa mulle kirjoitella. Mutta tänä iltana sinä olet osa tätä yhteisöä. Et ole yksin. Sinä kuulut tänne.Ikväll är du en del av den här gemenskapen. Du är inte ensam. Du hör hemma här. Ja sinä saat jatkaa tästä messusta takaisin arkeesi. Toivottavasti saat tästä messusta toivoa, voimaa, luottamusta, turvaa ja rohkaisua arkeesi. Ainakin saat syntisi anteeksi, kun yhdessä nyt Jumalan armoon turvautuen hänen puoleensa käännymme.
Jag önskar dig hopp, kraft, tillit, trygghet och mod i din vardag. Du får lita på att du får förlåtelse för dina synder, när vi nu litar på nåden hos Gud som älskar oss och vänder oss till Gud och ber om förlåtelse för våra synder.